Näytetään tekstit, joissa on tunniste Carry on Jeeves 1925. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Carry on Jeeves 1925. Näytä kaikki tekstit

19.9.2018

Antaa Jeevesin hoitaa

P.G. Wodehouse
Antaa Jeevesin hoitaa 
Pellervo 1950
Carry on Jeeves 1925

Kirja on julkaistu myös nimellä Kyllä Jeeves hoitaa (Kirjayhtymä 1992)  

Kirja on kymmenen tarinaa sisältävä novellikokoelma. Kaikissa tarinoissa Bertie tai joku hänen ystävistään joutuu kiipeliin ja Jeeves keksii keinon selviytyä pälkähästä. Ensimmäisessä tarinassa (Jeeves ottaa johdon) kuvataan ne olosuhteet, joissa Jeeves astui Bertien elämään. Bertie oli edellisenä iltana ollut jokseenkin hilpeissä illanistujaisissa ja hänen olonsa oli vähän hontelo. Ovikello soi ja kynnyksellä seisoi arvokkaan näköinen miekkonen. 
"Saavun työnvälitystoimiston toimeksiannosta, sir. Ellen erehdy, te olette kamaripalvelijan tarpeessa." Yhdellä silmäyksellä miekkonen tajusi mistä oli kyse, meni keittiöön ja palasi kantaen lasia tarjottimella. 
"Suosittelen että maistatte tätä, sir." 
Bertie paiskasi juoman kurkkuunsa. "Hetken ajan tuntui kuin joku olisi räjäyttänyt pommin kupolissani ja jatkanut kulkua palava soihtu kädessä kurkkua myöten alaspäin; ja sitten äkkiä kaikkia tuntui olevan kunnossa."
"Paikka on teidän!"

Monessa kertomuksessa Bertie ja Jeeves käyvät sanatonta taistoa siitä, miten herrasmiehen on sopivaa pukeutua. Jeevesiä närkästyttää Bertien vapaamielinen suhtautuminen etiketin vaatimuksiin. Lopulta Bertie joutuu luopumaan niin viiksistään, pehmeistä silkkipaidoistaan, kuin ”Broadwayn Erikoisuus” hatustaankin.

Viimeisessä tarinassa (Bertie muuttaa mieltään) kertojana on Jeeves. Siinä hän toteaa: ”Työnantajat ovat samanlaisia kuin hevosetkin. Heitä täytyy osata käsitellä. Muutamilla herrasmiesten herrasmiespalvelijoilla on taito käsitellä heitä, muutamilla ei ole. Olen onnellinen voidessani sanoa, että minulla ei tässä suhteessa ole ollut mitään valittamisen aihetta.”

15.9.2018

Kyllä Jeeves hoitaa

P.G. Wodehouse
Kyllä Jeeves hoitaa

Kirjayhtymä 1992
Antaa Jeevesin hoitaa

Pellervo 1950
Carry on, Jeeves 1925

”Bertie Wooster viettää iloista poikamiehen elämää Lontoossa. Jeeves on hänen miespalvelijansa, tarunhohtoinen englantilainen tyyppi. Aina yhtä kohteliaana, viileänä ja koskaan hermostumatta hän selvittää mitä omituisimmat ongelmat ja kommellukset, joihin hänen huikentelevainen isäntänsä joutuu. 

Wodehouse, maailmankuulu brittiläinen kirjailija, on vuosikymmeniä ollut lukijoiden suosikki. Hänen perienglantilainen huumorinsa ja tapansa kuvata yläluokan elämänpiiriä ovat parhaimmillaan juuri Jeeves -tarinoissa.”

Kirja on kymmenen tarinaa sisältävä novellikokoelma. Kaikissa tarinoissa Bertie tai joku hänen ystävistään joutuu kiipeliin ja Jeeves keksii keinon selviytyä pälkähästä. Ensimmäisessä tarinassa (Jeeves ottaa johdon) kuvataan ne olosuhteet, joissa Jeeves astui Bertien elämään. Bertie oli edellisenä iltana ollut jokseenkin hilpeissä illanistujaisissa ja hänen olonsa oli vähän hontelo. Ovikello soi ja kynnyksellä seisoi arvokkaan näköinen miekkonen. 

"Saavun työnvälitystoimiston toimeksiannosta, sir. Ellen erehdy, te olette kamaripalvelijan tarpeessa." Yhdellä silmäyksellä miekkonen tajusi mistä oli kyse, meni keittiöön ja palasi kantaen lasia tarjottimella. 
"Suosittelen että maistatte tätä, sir." 
Bertie paiskasi juoman kurkkuunsa. "Hetken ajan tuntui kuin joku olisi räjäyttänyt pommin kupolissani ja jatkanut kulkua palava soihtu kädessä kurkkua myöten alaspäin; ja sitten äkkiä kaikkia tuntui olevan kunnossa."
"Paikka on teidän!"

Monessa kertomuksessa Bertie ja Jeeves käyvät sanatonta taistoa siitä, miten herrasmiehen on sopivaa pukeutua. Jeevesiä närkästyttää Bertien vapaamielinen suhtautuminen etiketin vaatimuksiin. Lopulta Bertie joutuu luopumaan niin viiksistään, pehmeistä silkkipaidoistaan, kuin ”Broadwayn Erikoisuus” hatustaankin.

Viimeisessä tarinassa (Bertie muuttaa mieltään) kertojana on Jeeves. Siinä hän toteaa: ”Työnantajat ovat samanlaisia kuin hevosetkin. Heitä täytyy osata käsitellä. Muutamilla herrasmiesten herrasmiespalvelijoilla on taito käsitellä heitä, muutamilla ei ole. Olen onnellinen voidessani sanoa, että minulla ei tässä suhteessa ole ollut mitään valittamisen aihetta.”