Hiiop, Jeeves

P.G. Wodehouse
Hiiop, Jeeves
Jeeves-tarinoita 2
Teos 2010
The Code of The Woosters 1938

Sisältää romaanit Hiiop, Jeeves (The Code of The Woosters 1938) (julkaistu aiemmin nimellä Pulmallinen viikonloppu 1939) ja Huomenta Jeeves (Joy In The Morning 1946) (julkaistu aiemmin nimellä Rakkauden hulluus 1948) sekä novellin Bingo Pulassa (Clustering Round Young Bingo 1925) kokoelmasta Carry On Jeeves (1925)

"Hiiop, Jeeves koostuu kahdesta romaanista ja yhdestä novellista, joissa Jeevesin kekseliäisyys venytetään äärimmilleen. Carry on, Jeeves -tarina kertoo Bertien ja Jeevesin alkutaipaleesta. Sangen nopeasti Bertie nimittäin huomaa ettei tule toimeen ilman Jeevesiä, joka ratkoo kaikki pulmat kihlauksista ystävien raha- ja rakkaushuoliin. The Code of the Woosters -tarinassa Dahlia-täti vaatii Bertietä menemään erääseen antiikkiliikkeeseen mulkoilemaan ylimielisesti hopeista lehmikermakkoa, jota Dahlian aviomiehen lisäksi havittelee myös Sir Watkyn. On suostuttava, kuuluuhan Woostereiden motto: kaveria ei jätetä pulaan. Kokoelman päätösnovellissa kuvaillaan miten pukeutuu hyvin pukeutuva herrasmies.
Hiiop, Jeeves on vastustamattoman herkullinen ja hulvaton kurkistus Bertie Woosterin ja hänen ystäviensä monimutkaiseen elämänmenoon sekä monitaitoisen Jeevesin ällistyttävään kykyyn kääntää kaikki parhain päin. Ollapa kaikilla apuna Jeeves!"

Ensimmäinen romaani "Hiiop Jeeves" on ilmestynyt suomeksi aiemmin nimellä Pulmallinen viikonloppu (WSOY 1939). Tarina alkaa viattomasta hopeaesineestä. ”Se oli hopeinen lehmä. Mutta kun sanon lehmä, älkää kuvitelkokaan, että se olisi esittänyt jotakin säädyllistä, oman arvonsa tuntevaa märehtijää, sellaista, jonka näkee ahtavan sisäänsä ruohoa lähimmällä niityllä. Tämä oli kaamea, virnuileva, hornamainen elukka...”

Liikkeelle panevana voimana on Dahlia-täti. ”Jos voisin elää elämäni uudelleen, niin aloittaisin sen orpona ilman mitään tätejä, Jeeves. Eikö Turkissa pistetä tätejä säkkeihin ja upoteta Bosporiin?” ”Odaliskeja, sir, ymmärtääkseni. Ei tätejä.” ”Miksi ei tätejä? Kuinka paljon pahaa he saavatkaan aikaan maailmassa. Kuulehan Jeeves! Voit sanoa minun sanoneen, että kun joku viaton, siivo mies joutuu jo kolmatta kertaa pahaan liemeen, niin jos tarkasti tutkii, keksii tädin, joka on tyrkännyt hänet sinne.” 
Bertram (Bertie) Wooster ja hänen herrasmiespalvelijansa Jeeves matkaavat maaseudulle selvittelemään Augustus (Gussie) Fink-Nottlen lemmensotkuja. Dahlia-tädin kiristämänä sieltä on myös anastettava tuo hopeinen kermakannu. Perillä kartanossa odottavat tuomari Watkyn Bassett ja diktaattoriksi pyrkivä Roderick Spode.

Niin kuin siinä ei olisi kylliksi, neitokaiset Stephanie (Stiffy) Byng ja Madeline Bassett pistävät lusikkansa soppaan. Wodehouse keittääkin tässä kirjassa ensiluokkaisen sopan! Jos Gussien ja Madelinen kihlaus peruuntuu, täytyy Bertien naida ”tämä kauhea Madeline.” Otettuaan yhteen hirmuisen Spoden kanssa ja syöksyttyään tämän manööverin jälkeen suin päin Dahlia-tädin kanssa lattialle tempoilevaksi läjäksi Bertie huomaakin että kartanossa ”tapahtuu aina yhtä ja toista, ellei yhtä, niin ainakin toista.” Onneksi kelpo Jeeves tietää koodin, jolla Spode saadaan lauhkeaksi. ”Mr.Spoden mahti vahingollisten tekojen suorittamiseen suuresti vähenisi, jos te ilmoittaisitte hänelle, että tiedätte kaiken Eulaaliasta, sir.” Kun vain Bertie muistaisi koodin oikeaan aikaan! Tämä on Wodehousea parhaimmillaan.

”Ihmiset odottavat, että kappalainen hoitaa innokkaasti kirkolliset velvollisuutensa. He ajattelevat häntä vain mieheksi, jonka on saarnattava heettiläisistä ja jebusilaisista ja sen sellaisesta, sanottava sana ajallaan luopiolle, vietävä ruokaa ja peitteitä sellaiselle vuoteen omana oleville, jotka sen ansaitsevat, ja tehtävä muuta sen kaltaista. Kun he huomaavat hänen ryöstävän poliiseilta kypäriä, he katsahtavat häneen kulmainsa alta ja arvostelevasti ja kysyvät, onko hän oikea mies siihen toimeen.”

Toinen romaani "Huomenta Jeeves" on ilmestynyt suomeksi aiemmin nimellä Rakkauden hulluus (Nide 1948). Kaksi typerää liikemiestä eivät saa aikaiseksi salaista liikeneuvottelua ja sitä yritetään järjestää noin 300 sivua. Älyniekkana on Jeeves, Bertie Woosterin herrasmiespalvelija. Kapuloita rattaisiin yrittävät pistää jääräpäinen konstaapeli, muuan idioottimainen nuorimies ja Edwin, kamalin pojannaskali, joka koskaan on khakihousuissa juoksennellut. Onneksi hän sattui oikeaan aikaan kumartumaan, housuntakamukset kireinä ja kutsuvina, joten potku osui kohdalleen.

Taustalla vaanii koko ajan kovaksikeitetty Agatha-täti, joka syö rikkinäisiä pulloja ja kiusaa uhrejaan täysikuun aikana. Väärinkäsityksiä ja sähläämistä riittää, toiset pyrkivät kihloihin ja Bertie koettaa parhaansa mukaan kihlausta vältellä. Paikalla on Florence Craye, jonka kihlaukselta Bertie jo kerran välttyi. Nyt hän on vaarassa joutua uudelleen kihloihin Florencen kanssa ja saa mustasukkaisen poliisimies Stilton Cartwrightin epäluulot niskaansa. Juonia punotaan ja öisin hiiviskellään. Kirjassa on herkulliset kohtauksensa, mutta jotenkin lukeminen tuntui työläältä. Joko Wodehouse ei ole ihan parhaassa vedossaan tai sitten olen lukenut jo liian monta Wodehousen kirjaa. Ehkä en vain ollut ihan sopivassa mielentilassa tällaiseen.