Possut piilosilla - Iloinen romaani
Gummerus 1955
Pigs Have Wings 1952
Kirjan nimi viittaa englanninkieliseen sarkastiseen lausahdukseen "when pigs fly" tai "and pigs will fly." Tätä käytetään puhuttaessa jostain mitä koskaan ei tule tapahtumaan. Suomenkielinen vastine on "kun lehmät lentävät." Ranskassa sanotaan "quand les poules auront des dents" eli "kun kanat saavat hampaita."
Tapahtumapaikkana on jälleen kerran Blandings Castle. Siellä tapaamme Clarencen, Emsworthin yhdeksännen jaarlin, hänen sisarensa lady Constancen ja hänen veljensä, jalosukuisen Galahad Threepwoodin. Gally onkin juonikkaalla päällä, mutta pääosaa esittää Blandingsin Keisarinna, joka on selvinnyt jo kahtena vuotena peräkkäin voittajana Shropshiren Maatalousnäyttelyn Lihavien Sikojen kilpailussa. Sen voittoa uhkaa naapuritilan lätissä Matchinghamin Ylpeys. Kilpailijoita lihotetaan innolla, mutta pahaksi onneksi Constance näki mainoksen Slimmosta, painoa alentavasta valmisteesta.
Kirja ei ole kokonaan sikailua, vaan wodemaiseen tyyliin luvassa on myös muutamat kihlajaiset. Toisen sian omistaja, Sir Gregory Parsloe kosi Gloria Saltia näin: ”Kuulepas, tyttökulta - hrm - mitä tuumisit jos me, tuota... tiedäthän mihin pyrin?” Ja niin sitten kihlauduttiin. Vähän myöhemmin: ”Etkö ole enää kihloissa neiti Saltin kanssa?” ”En. Sain häneltä eilen illalla kirjeen, jossa hän kehotti minua pistämään pääni soppakattilaan. Ja hyvä vain että siten kävi. Minun ei olisi lainkaan pitänyt kosia koko tyttöä. Mutta ihminen on joskus tyhmä kuin pässi.”
Muistatko vielä sen ajan, jolloin ei ollut nettiä eikä kännyjä ja lankapuhelimetkin olivat harvassa? Kirjassa kuvataan viestinnän huimaa kehitystä, kun puheena on toisen lemmenparin yhteydenpito. ”Jos Penny Donaldson olisi ollut esimerkiksi muinaisen Egyptinmaan ruhtinaantytär, niin hänen, halutessaan päästä yhteyteen rakastettunsa kanssa, olisi ollut pakko laatia pitkä kirje papyrukselle, riipustella siihen eläinten päitä ja ties mitä kaikkea ja lähettää se määräpaikkaansa nuubialaisen orjan välityksellä. Eikä kukaan olisi osannut sanoa, milloin se joutuisi Jerry Vailin käsiin, koska nuubialaiset orjat pitivät kiirettä vain silloin, kun joku hätisteli heitä piikkisauva kourassaan. Mutta uudella valistuneella ajallamme eläessään oli Penny voinut käyttää lennätintä, ja tuskin kaksi tuntia oli kulunut ennen kuin jo Jerry sai vaatimattomaan asuntoonsa Battersea Park Roadin varrelle, Lontoo S W, vastaanottaa sen sydäntä sykähdyttävän uutisen, että tyttö tulisi häntä tapaamaan huomenna.”
Hyväntuulista hupailua on mukava lukea. Tässä vielä jalosukuisen Galahadin lääke vilustumiseen: ”Minä olen pohtinut tuota sinun flunssaasi ja pettämätön keino sen nujertamiseksi on seuraava. Vedät henkeä oikein syvään ja sitten pidätät sitä niin kauan kuin suinkin kykenet. Siten pyydystät ruumiissasi touhuavat basillit ansaan, ja kun ne eivät saa lainkaan raitista ilmaa, niin menehtyvät. Kun viimein lasket ilman taas virtaamaan keuhkoistasi, seuraavat sen mukana myös ne pikku peijakkaat kuolleina kuin suolainen silli, ja sinun tarvitsee enää sitoa musta solmuke leukasi alle ja osallistua hautajaisiin.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti