Pulmallinen viikonloppu
WSOY 1939
The Code of the Woosters 1938
Tarina alkaa viattomasta hopeaesineestä. ”Se oli hopeinen lehmä. Mutta kun sanon lehmä, älkää kuvitelkokaan, että se olisi esittänyt jotakin säädyllistä, oman arvonsa tuntevaa märehtijää, sellaista, jonka näkee ahtavan sisäänsä ruohoa lähimmällä niityllä. Tämä oli kaamea, virnuileva, hornamainen elukka...”
Liikkeelle panevana voimana on Dahlia-täti. ”Jos voisin elää elämäni uudelleen, niin aloittaisin sen orpona ilman mitään tätejä, Jeeves. Eikö Turkissa pistetä tätejä säkkeihin ja upoteta Bosporiin?” ”Odaliskeja, sir, ymmärtääkseni. Ei tätejä.” ”Miksi ei tätejä? Kuinka paljon pahaa he saavatkaan aikaan maailmassa. Kuulehan Jeeves! Voit sanoa minun sanoneen, että kun joku viaton, siivo mies joutuu jo kolmatta kertaa pahaan liemeen, niin jos tarkasti tutkii, keksii tädin, joka on tyrkännyt hänet sinne.”
Bertram (Bertie) Wooster ja hänen herrasmiespalvelijansa Jeeves matkaavat maaseudulle selvittelemään Augustus (Gussie) Fink-Nottlen lemmensotkuja. Dahlia-tädin kiristämänä sieltä on myös anastettava tuo hopeinen kermakannu. Perillä kartanossa odottavat tuomari Watkyn Bassett ja diktaattoriksi pyrkivä Roderick Spode.
Niin kuin siinä ei olisi kylliksi, neitokaiset Stephanie (Stiffy) Byng ja Madeline Bassett pistävät lusikkansa soppaan. Wodehouse keittääkin tässä kirjassa ensiluokkaisen sopan!
Jos Gussien ja Madelinen kihlaus peruuntuu, täytyy Bertien naida ”tämä kauhea Madeline.” Otettuaan yhteen hirmuisen Spoden kanssa ja syöksyttyään tämän manööverin jälkeen suin päin Dahlia-tädin kanssa lattialle tempoilevaksi läjäksi Bertie huomaakin että kartanossa ”tapahtuu aina yhtä ja toista, ellei yhtä, niin ainakin toista.” Onneksi kelpo Jeeves tietää koodin, jolla Spode saadaan lauhkeaksi. ”Mr. Spoden mahti vahingollisten tekojen suorittamiseen suuresti vähenisi, jos te ilmoittaisitte hänelle, että tiedätte kaiken Eulaaliasta, sir.” Kun vain Bertie muistaisi koodin oikeaan aikaan! Tämä on Wodehousea parhaimmillaan.
”Ihmiset odottavat, että kappalainen hoitaa innokkaasti kirkolliset velvollisuutensa. He ajattelevat häntä vain mieheksi, jonka on saarnattava heettiläisistä ja jebusilaisista ja sen sellaisesta, sanottava sana ajallaan luopiolle, vietävä ruokaa ja peitteitä sellaiselle vuoteen omana oleville, jotka sen ansaitsevat, ja tehtävä muuta sen kaltaista. Kun he huomaavat hänen ryöstävän poliiseilta kypäriä, he katsahtavat häneen kulmainsa alta ja arvostelevasti ja kysyvät, onko hän oikea mies siihen toimeen.”
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1939: "Täynnä hullunkurisia, vallattomia, jopa uskomattomia selkkauksia oleva juttu. Tapahtumapaikka on herraskartano englannin maaseudulla ja tärkeä kappale on lehmän muotoinen, keräilijäin kiihkeästi tavoittelema antiikkinen kerma-astia. Kuuluu Wodehousen teosten hauskimpiin. Eihän tällaisen kirjan lukeminen ole tärkeää, mutta harmittomana ihmisten heikkouksilla leikittelynä se on sellaista mielen virkistystä, jonka jakaminen sopii kirjastollekin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti