Rahaa kuin roskaa

P.G. Wodehouse
Rahaa kuin roskaa
WSOY 1938
Big Money 1931

Nuoriherra Biskerton (Biscuit), Hoddesdonin kuudennen jaarlin poika ja nuoriherra Beresford (Berry) Convoy ovat kummatkin rahapulassa. Berry sentään on töissä amerikkalaisen rahamiehen Frisbyn yksityissihteerinä.

”Röh” sanoi mr Frisby.
”Sir?”
”Se on tuo kirottu vatsahappo”, selitti rahamies. ”Eikö teillä milloinkaan ole ruoansulatusvaivoja?”
”Ei, sir.”
Mr Frisby silmäili häntä vihaisesti. ”Häh? Eikö teillä ole, eikö ole? No toivon, että saatte niitä... te ja hoitajattarenne myös. Pankaa muistiin. Sisarentytär. Nainen, jolla on arvonimi. Sanomalehdet.”
”Suokaa anteeksi, sir?”
”Ettekö ymmärrä selvää puhetta?” sanoi mr Frisby. ”Sisarentyttäreni saapuu Amerikasta viettääkseen jonkin aikaa Lontoossa, ja hänen äitinsä tahtoo, että panen ilmoituksen lehtiin, että saisimme jonkun hyvän arvonimen omaavan henkilön hänen huoltajakseen. En voi ymmärtää, ettei tätä voisi käsittää. Luulisin, että sen ymmärtäisi kuka tahansa, jolla on hiukankaan älyä päässään. Pankaa ilmoitus The Timesiin ja Morning Postiin ja niin edespäin. Sanamuodon saatte itse keksiä.”

Tehtävän saa Biscuitin äiti ja molemmat nuoret herrat rakastuvat kyseiseen sisarentyttäreen, Anniin. Biscuit joutuu välttelemään velkojiaan pukeutumalla peruukkiin ja tekopartaan. Eräs tarjoilijatar silmäili arvostelevasti epämuodikasta partaa.
”Se näyttää hassulta.”
”Tiedättekö, miten olen saanut tämän parran?” kysyi Biscuit.
”Annoitte sen kasvaa, kaiketi.”
”En ollenkaan. Kaukana siitä. Sain sen vallan toisella tavalla. Tarina on pitkä ja saattaa eräät asianosaiset huonoon valoon. Lapsena olin kaunis pieni tyttö. Mutta eräänä päivänä hoitajattareni vei minut lastenvaunuissa ulos ja pysähtyi juttelemaan erään sotamiehen kanssa, kuten lastenhoitajattarien tapana on, ja kun hän käänsi selkänsä, niin hävytön mustalaisakka hiipi pensaikosta kantaen sylissään rumaa parrakasta pientä poikaa. Ja tiedättekö mitä hän teki? Hän varasti minut lastenvaunuista ja pani tuon parrakkaan ruman pienen pojan minun tilalleni. Ja aina siitä asti olen ollut ruma partasuu pikkupoika.”

Kerran toverukset harmittelivat rahapulaansa.
”Nyt olen aivan poikki. Ja sinun kurja työnantajasi hautoo rahojaan. Se on aivan väärin.”
”Älä minua siitä syytä.”
”Näin pitäisi tapahtua”, sanoi Biscuit. ”Jos minä hallitsisin tätä maata, niin pidettäisiin julkisia kuulusteluja kahdesti vuodessa, ja niihin haastettaisiin nuo vanhat muumiot salattuine rikkauksineen ja tutkittaisiin ankarasti. ‘Te siellä!’ huudahtaisi tutkija ja katsoisi terävästi Frisby’iin. ‘Paljonko varoja teillä on? Todellako? Onko se totta? Vai niin paljon? No, ilmoittakaa sitten hyväntahtoisesti tälle tuomioistuimelle, mitä teette omaisuudellanne.’ Miesparka, joka näyttää kiusaantuneelta, rykii hiukan. ‘Aloittakaa nyt!’ sanoo kuulustelija koputtaen pöytään. ‘Ei mitään verukkeita. Ei mitään tekosyitä. Kuinka käytätte liikeneviä varojanne?’ ‘No, tosiasiassa’, mutisee ukko Frisby koettaen välttää katsomasta häntä silmiin, ‘minä kätken omaisuuteni lukittujen ovien taakse ja lähden hankkimaan lisää varoja.’ ‘Niinkö?’ sanoo kuulustelija. ‘Vai sillä tavalla. En ole ikinä kuullut mitään noin hävytöntä. Se on huutava vääryys. Ennen kuulumaton häpeä. Ottakaa kymmenen miljoonaa tältä kurjalta saiturilta ja luovuttakaa rahat kelpo Biskertonille, joka osaa käyttää rahoja oikealla tavalla. Ja menkää sitten kysymään Berry Conveyltä, paljonko hän tarvitsee.’ Se olisi edistysaskel.”

Tarinassa huijataan arvottomiksi kuvitelluilla kaivososakkeilla, kärsitään vatsavaivoista, rakastutaan uljaaseen salaisen poliisin mieheen joka paljastuukin tavalliseksi konttoristiksi ja niin edelleen. Wodehousen sanailu sujuu ketterästi ja tapahtumat saavat yllättäviä käänteitä. Mukava kirja, Wodehouse on tässä hyvässä vireessä.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 1938: "Lystikäs juonirakennelma, joka on täynnä aito Wodehousemaisia selkkauksia ja kommelluksia. Aihe on tavanmukaisesti englantilaisen ylimysmaailman parista ja rakkausseikoilla on runsaasti osuutta tapahtumien kulkuun. Kirjan lukaisee köykäisesti ajankulukseen; se ei ole tekijänsä parhaita, mutta ei aivan huonoimpiakaan tuotteita."