12.9.2018

Sukkela Sam

P.G. Wodehouse
Sukkela Sam

Otava 1929
Sam the Sudden 1925


New Yorkilainen Sam Shotter on rakastunut tyttöön, jonka kuva oli lehdessä. Näyttäessään kuvaa kaverilleen hän tuumasi: ”Rakkaus on ihmeellistä.” Herra Todhunterin leveä suu vääntyi pilkallisesti. ”Kun olet nähnyt elämää yhtä paljon kuin minä”, vastasi hän, ”niin joisit nyt mieluummin kupin teetä.”


Sam matkustaa Englantiin ja törmää sattumalta kuvan tyttöön. Ensitapaamisessa kävi niin, että Kayn katsoessa Samia silmiin vilpittömän ystävällisesti, Sam alkoi vapista kuin hyytelö. Kun Sam yhä tutisi, hymyili tyttö. Niin kauniiden tyttöjen kuin Kay Derrick pitäisi olla hyvin varovaisia hymyillessään. Hymyn vaikutuksesta Sam kumartui kummallisesti, otti tytön kömpelösti syliinsä ja suuteli häntä. Eihän sellainen peli vetele edes kirjoissa. Kayn mielestä Sam oli mahdottomin olento, minkä hän milloinkaan oli tavannut. Siinäpä on alkuasetelma rakkaustarinaan. Tarinan käänteissä tulee esiin muutama hunsvotti, pankista ryövättyjä arvopapereita ja Lordi Tillbury, jonka tapaamme ilman housuja. Wodehouse onnistuu vangitsemaan lukijan mielenkiinnon ja saa pidettyä hyvää tuulta yllä koko kirjan ajan.

”On omituinen tosiasia, ja filosofit ovat usein merkinneet sen muistiin, että jokainen nainen tässä maailmassa vaalii itseensä syvälle juurtunutta uskoa, jota mikään ei voi hänestä saada irti, että näet sitä miestä, jolle hän on antanut rakkautensa, on pidettävä henkilökohtaisesti vastuunalaisena melkein kaikkeen siihen, mitä elämässä tapahtuu onnetonta. Ajattelematon ja hätäilevä voisi sanoa tällaisia asioita vahingoiksi, mutta nainen tietää paremmin. Jos hän tulee asemalle astuakseen viittä yli yhdeksän lähtevään junaan, joka jo on päässyt lähtemään, niin hän tietää, että siitä on vastuussa hänen Heikkinsä, niin kuin tämä eilen oli vastuunalainen siitä sadekuurosta, joka kasteli hänen uuden hattunsa.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti