Mutkan kautta väärään
- Herra Mullinerin iltapakinoita
Gummerus 1954
Mulliner Nights 1933
Herra Mulliner istuu iltaa ystäviensä kanssa ”Onkimiehen Virvoituksen” baarihuoneessa ja kertoo tarinoita sukulaisistaan. Tässä novellikokoelmassa on yhdeksän tarinaa. Ensimmäisessä tarinassa (Tehoisa hymy) Adrian oppii hymyilemään. Hänen hymynsä osoittautuu todella tehokkaaksi, vaikka se hipookin irvistystä. Siinä on turmiota ennustava vivahde ja spesialisti varoittikin häntä hymyilemästä sairaille tai hermostuneille henkilöille.
Kahdessa seuraavassa tarinassa (Websterin tarina ja Kissat ovat kissoja) esittää ratkaisevaa osaa ylevä Webster kissa, jolla on korkeat ihanteet ja arvokas käytös.
Neljännen kertomuksen (Mervyn muinaisten ritarien teillä) juoni menee näin: Claricen on koko elämänsä ajan tehnyt mieli syödä puutarhamansikoita keskellä talvea. Mervyn saa luvan hankkia niitä todistaakseen että hänellä on päässään muutakin kuin sahajauhoa - mitä tosin joku tilapäinen huomioitsija ei luulisi. Mansikoita toki löytyi, mutta jos tarkkoja ollaan, Clarice ei niitä saanut syödäkseen. Mervyn teki kuitenkin parhaansa, eikä Mullinerin suvun jäseniltäkään toki voi enempää vaatia
Viidennessä kertomuksessa (Menneisyyden ääni) ujo, lempeä ja säikky Sacheverell ei saavuta morsiamensa isän luottamusta. ”Isäukko ehkä ihastui sinuun ensi silmäyksellä, mutta jos niin olisikin ollut laita, hän loi sinuun vielä toisen silmäyksen ja muutti mieltään.” Rakastunut Sache… jne. opiskeli kirjekurssilla morsiamen isäukkoa kiinnostavia asioita, jotta olisi osannut keskustella tämän kanssa. Pahaksi onneksi hän saa väärän kurssin ja siitähän soppa syntyy.
Seuraavassa tarinassa (Vieraanvarainen isäntä) Eustace joutuu huolehtimaan rakastamansa Marcella Tyrrwhitin kanarialinnusta ja koirasta. Kapuloita rattaisiin pistävät eläinsuojeluyhdistys ”Mykät Ystävämme” ja Georgiana-tädin kissa. Lopulta Eustacen on paettava irtoviiksien suojaamana ja antauduttava diplomaatin uralle Sveitsiin. Siellä hän menestyi niin, että sai vastaanottaa Karmiininpunaisen Edelweissin kolmannen luokan ansiomerkin, ristiin sovitettujen käkikellojen kera, jota seuraa oikeus joikumiseen varapresidentin läsnä ollessa.
”Erkanevat tiet” on romaani, joka Egbertin mielestä olisi saanut jäädä kirjoittamatta, koska se kertoi hänen omasta elämästään. Tässä kertomuksessa (Menekkiteos) Evangeline joutuu Joe Hendersonin pauloihin. Joe on Egbertin mielestä ”luonnon harha-askel” ja muistuttaa ”historian suuria rakastajia” ja ”ellottavaa juustonviipaletta.” Evangeline joutuukin valitsemaan Joen ja Egbertin välillä.
Seuraavassa tarinassa (Strykiiniä liemen seassa) Cyril rakastuu Ameliaan. Amelian äiti on ronski suurriistan metsästäjä ja tutkimusmatkailija. Hän ei anna suostumustaan nuorten liitolle koska Cyril on hänen mielestään ”piperöinen.” Piperöinen on sellainen mies, joka ei ole koskaan nähnyt auringon nousevan Sambesin äyräiden takaa ja joka ei tiedä kuinka tulee menetellä joutuessaan hyökkäävän sarvikuonon tielle. Cyril todella onkin piperöinen, mutta aviomiehenä hän tulee olemaan A-luokkaa.
Viimeisessä tarinassa (Iltajuhlat) selviää miten vaikuttaa Mullinerin Piri-Piristäjä. Se on alkujaan kehitetty kannustamaan norsuja Intiassa kepeään huolettomuuteen tiikerinmetsästyksen aikana, mutta nyt sitä siemaisee piispa ja konstaapeli. Aikamoiset iltajuhlat siitä kehittyykin. Hypatia ja Ronnie olivat rakastuneita, vai mitä luulette:
- Onko sinulla mitään tekemistä tällä hetkellä, Ronnie? Hypatia kysyi.
- Jah? vastasi Ronald Bracy-Gascoigne. Mitäh? Mitään tekemistä? Ai sinä tarkoitat että mitään tekemistä? Ei, ei minulla ole mitään tekemistä.
- Suutele minua sitten, huudahti Hypatia.
- Juh-huu, sanoi nuori mies. Käsitän mitä tarkoitat. Mainio ehdotus. Totta kai.
Nuorten onnen esteenä ovat kuitenkin Percy-eno ja Priscilla-täti, mutta Piri-Piristäjä osoittautuu maineensa veroiseksi tässäkin asiassa.
Kirja tarjoaa aimo annoksen höpsöä hupailua joka varmasti ärsyttää monia lukijoita ilmapallon keveydellään. Miä kuitenkii tykkäsin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti