Wodehousen tarina

Pelham Wodehousen syntymä ajoittuu kauas muinaisuuteen, viime vuosituhannelle. Pölyisten aikakirjojen mukaan tämä tapahtui Guildfordissa, Lontoon eteläpuolella vuonna 1881. Hänen isällään oli toimi Hong Kongissa mutta Pelham (perheen kesken Plum) vietti lapsuutensa ja kouluaikansa veljiensä kanssa Englannissa. Sellainen oli yleistä tuohon aikaan siirtomaahallinnossa työskentelevien perheiden kohdalla. Suhde vanhempiin muodostui siis etäiseksi mutta "Nanny" ja lukuisat tädit huolehtivat veljeksistä.

Vuonna 1894 hän meni veljensä Arminen kanssa Dulwich Collgegeen ja seuraavat kuusi vuotta siellä olivat onnellista aikaa hänen elämässään. Tässä koulussa hän sai kokeilla kirjoittamista toimittaessaan koulun lehteä.

Hänen isänsä suhtautui ynseästi kirjailijan hommiin, joten Pelham työskenteli vuosisadan vaihduttua pari vuotta lontoolaisessa pankissa. Onneksemme hän kuitenkin antautui kirjalliselle uralle.
Aluksi hän kirjoitteli juttujansa eri aikakauslehtiin. Näiden joukossa oli kuuluisa Punch sekä Globe, jossa hänellä oli oma palsta nimeltä "By the Way." Globesta hän sai myöhemmin vakituisen paikan.

Vuonna 1902 julkaistiin Pelhamin ensimmäinen romaani nimeltään The Pothunters. Hän kirjoitti näitä koulupojista kertovia kirjoja kaikkiaan viisi vuosina 1902 - 1905. Vuonna 1904 hän oli tienannut kylliksi vieraillakseen New Yorkissa ja sai näin lisää aiheita kirjoitelmiinsa.

Vaurastuttuaan hän osti auton, mallia Darracq, ja lähti ajelemaan saatuaan yhden tunnin ajo-opetusta. Erään kylän ulkopuolella hän rysäytti auton pusikkoon ja jatkoi matkaansa junalla. Sen koomin hän ei autolla ajanut.
Wodehousen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani ”Love Among The Chickens” julkaistiin vuonna 1906. Noihin aikoihin hän kirjoitti jo laulutekstejäkin mm. kuuluisan Jerome Kernin sävelmiin.

Vuonna 1909 Wodehouse matkusti vuodeksi New Yorkiin ja kävi Yhdysvalloissa tämän jälkeen säännöllisesti. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa hän oli taas New Yorkissa ja jäi Yhdysvaltoihin sodan ajaksi. Heikon näkönsä vuoksi hän ei itse kelvannut sotaan.

Ensimmäinen Pelhamin kynäilemä näytelmä, A Gentleman of Leisure, esitettiin New Yorkissa 1911. Siellä hän myös tapasi englantilaisen leskirouvan, Ethel Rowleyn (os. Newton) vuonna 1914 ja he avioituivat 8 viikkoa myöhemmin. Kaupan päälle tuli Ethelin tytär Leonora jonka Pelham adoptoi. Avioliitosta tuli elinikäinen ja onnellinen.

Vuonna 1915 Saturday Evening Postin lukijat saivat tutustua Lordi Emsworthiin ja Jeevesiin. Molemmat seikkailivat myöhemmin useissa kirjoissa. Tuona jaksona USA:ssa (1915-1919) Wodehouse kirjoitti useita musikaalitekstejä. Tämän jälkeen Wodehouset asuivat vuoroin Lontoossa ja USA:ssa Pelhamin väsäillessä lyriikoita ja yhä suositumpia kirjoja.

Wodehouset ostivat Le Touquetista Ranskasta talon ja epäonnekseen oleskelivat siellä juuri vuonna 1940, jolloin sinne parveili univormupukuisia miehiä aseineen. Näillä saksalaisilla oli sellainen harhaluulo, että juuri heidän kuului olla isäntiä Ranskassa ja he tulivat sinne miehissä komentoa pitämään. Wodehouset eivät ehtineet alta pois ja Pelham otettiin vangiksi. Eri vankiloiden jälkeen hän oli internoituna niin Berliinissä, kuin Pariisissakin.
Tuolloin hän sinisilmäisyyttään osallistui amerikkalaisille suunnattuihin radiolähetyksiin. Eräässä lähetyksessä hän kertoi humoristiseen tyyliinsä: "Nuoret kysyvät minulta usein, kuinka voisi tulla internoiduksi? No, siihen on useita keinoja. Oma konstini oli ostaa La Touquetista huvila ja jäädä sinne kunnes saksalaiset tulevat. Tämä on kenties paras ja yksinkertaisin tapa. Ostat vain huvilan ja saksalaiset hoitavat lopun."
Tämä tulkittiin tietysti propagandaksi ja Pelhamia pidettiin petturina.

Ranskan vapauduttua hän ei uskaltanut palata kotimaahansa, vaan muutti New Yorkiin vuonna 1947 ja hankki Yhdysvaltain kansalaisuuden 1955. Vaikka hänen maineensa puhdistettiin, hän pysyi poissa Euroopasta. Vähän ennen kuolemaansa vuonna 1975, 93-vuotiaana, hänestä tehtiin ritari (Knight of the British Empire).
 

Hänestä muovattiin aikoinaan vahakuva Lontoon Madame Tussaudin kabinettiin. En tiedä, lieneekö enää esillä. Sinne on joka tapauksessa aina niin pitkät jonot, ettei kannata tuhlata aikaansa jonottamiseen ja kalliisiin lippuihin – Lontoossa on paljon mielenkiintoisempaakin katselemista.

Lähteitä: en.wikipedia, authorscalendar.info, pgwpdehousesociety.org.uk, jne.